Prologi (alkusanat)
Kirjalukumaratonilla vuonna 2021 olen edennyt 66. kirjaan. Esikoiskirjailija Mikko Välttilän kirjaan; Mitä meistä jää. Kirja on väkevä tarinallinen kannanotto maatalousyrittäjien arkeen nykysuomessa. Kirjailija on myös itse viljelijä ja ruokataksiyrittäjä. Hän sanoo Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä 5.10.2020; "Olemme takoneet 25 vuotta uutta hienoa EU-Suomen maataloutta ja mitä on saatu aikaan: suuria seiniä ja hemmetisti velkaa". Alle kymmenvuotiaana minä taapersin kotikyläni, peltoaukeilla, jossa käyskentelivät lehmät ja vilja heilimöi pelloilla.
Nyt alueella on satojen omakotitalojen armada ja yhtäkään pientä maatilaa ei ole lähettyvilläkään. Elinympäristön muutos on ollut dramaattinen, sen jälkeen kun maatalousmaat taipuivat omakotitalojen alle. Alueella ei enää tapaa kottaraisia, pikkukuoveja sekä muita maatalousmaisemaan kuuluneita eläimiä. En tiedä onko tämä kaipuutta menneeseen vai ihmisen mittaiseen elinympäristöön.
****
Prologi (alkusanat)
Kirjalukumaratonilla vuonna 2021 olen edennyt 66. kirjaan. Esikoiskirjailija Mikko Välttilän kirjaan; Mitä meistä jää. Kirja on väkevä tarinallinen kannanotto maatalousyrittäjien arkeen nykysuomessa. Kirjailija on myös itse viljelijä ja ruokataksiyrittäjä.
Hän sanoo Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä 5.10.2020; "Olemme takoneet 25 vuotta uutta hienoa EU-Suomen maataloutta ja mitä on saatu aikaan: suuria seiniä ja hemmetisti velkaa".
Alle kymmenvuotiaana minä taapersin kotikyläni, peltoaukeilla, jossa käyskentelivät lehmät ja vilja heilimöi pelloilla. Nyt alueella on satojen omakotitalojen armada ja yhtäkään pientä maatilaa ei ole lähettyvilläkään. Elinympäristön muutos on ollut dramaattinen, sen jälkeen kun maatalousmaat taipuivat omakotitalojen alle. Alueella ei enää tapaa kottaraisia, pikkukuoveja sekä muita maatalousmaisemaan kuuluneita eläimiä. En tiedä onko tämä kaipuutta menneeseen vai ihmisen mittaiseen elinympäristöön.
****
Jokin aika sitten yritysjohtajat ryhtyivät mantrana maalailemaan kuvaa synergiaeduista (tark. mm. mittakaava etua, tuotannon yhdistymisellä suurempia etuja) yrityksille. Siitä alkoi ennen näkemättömät yrityskaupat, jolloin pienet mm. elintarvikeyritykset ostettiin markkinoilta pois.
Se johti siihen, että maataloustilat eivät enää pärjänneet pienellä eläinten nuppimäärillä vaan teuraskarjaa piti olla tuhansia ennen kuin se oli kannattavaa toimintaa. Suurkasvattamoille asetettiin myös laki teitse velvoitteita, jotka tulee täyttää ennen kuin se on kelvollinen tyydyttämään elintarviketuotannon tarpeita.
Kiristyvien tuotantovaatimusten taakka oli liian suuri pienelle ja keskisuurelle maataloudelle, joten ne kuihtuvat tai kuihtuivat hiljalleen pois maatalouskäytöstä. Sinänsä hyvä asia on se, että mm. siipikarjatuotannossa on kyetty taltuttamaan salmonellaepidemiat sekä muut sellaiset taudit, joita lintukarjassa esiintyy.
Maatalousyrittäjät ovat myös liekanarussa teurastamoonsa, joka määrittelee tuottajalle maksettavan lihan kilohinnan, joissain tapauksissa se avittaa maatalousrakennusten rakentamista, toimittaa tuotantolaitoksiltaan eläinten rehuraaka-ainetta jne. Saman tapainen ilmiö tapahtui kauppasektorilla, jossa isot kauppaketjut, he hyydyttivät kivijalkamyymälät hetkellisesti.
Kotikuntani maisemaan on nyt ilmestynyt ”marketteja”. Kauppaketjut sanelevat yhä edelleen elintarviketuottajille kaupankäynninehdot. Kauppaketjut kiristävät ruuvia tuomalla elintarvikkeita ulkomailta, joissa eläinlääkintä sallii mm. laajan antibioottien käytön. Suomessa taasen teuraseläinten pitää olla antibioottivapaita, kun ne tulevat elintarviketuotannon käsittelyyn. Kaikesta tästä johtuen kaupankäynnin ehdot ovat elintarvikealalle epätasa-arvoiset ja ruuan tuotannon alkupää (maatalousyrittäjät) kärsivät heikosta kannattavuudesta alhaisten teuraskarjan sekä viljan kilohintojen takia.
Epilogi (loppusanat)
Suuruuden dilemma (pulma, vaikeus) ahdistaa maataloudesta elantoa hankkivat kierteeseen niin, että peltopinta-alaa pitää olla sadoissa hehtaareissa. Navetassa pitää olla tuhansia eläimiä, jotta investoinnit tulevat maksetuksi sekä pussinpohjalle pitäisi vielä jäärä euroja perheen elättämiseen.
Lähimaisemassa on nyt tuhansien broilereiden kasvattamoja, lehmien suurnavettoja ja tuhannet possut röhkivät navetoissaan. Elintarviketuotannon ja maatalouden kohtalon Suomessa määrittelevät kauppaketjut ja kuluttajat. Kuluttaja astuu ruuantuotannon maisemakuvaan silloin kuin hän vaeltelee kauppakeskittymien ruokatavarapaljouden keskellä, jossa houkuttimena ovat hyllyjen reunoihin präntätyt hinnat.
Osuuko valinta kotimaiseen vai ulkomaiseen tuotteeseen hinnan vai jonkun muun periaatteen pohjalta? Se on tuhannen taalan kysymys Suomen maatalouden ja elintarviketuotannon tulevaisuudelle. Minun mielestäni peruselintarvikkeiden valinnalle ei pitäisi olla muita kriteerejä kuin kotimaisuus ja tietoisuus siitä, että maataloustuotantomme on hyvällä mallilla, jossa otetaan ympäristönäkökohdat huomioon.
Toisekseen tarvitaanko Suomessa ruokahifistelyä (?), joihin raaka-aineet tuodaan eripuolilta maailman kolkkaa. Valmiitten ruokatuotteiden nimet ovat kummallisia on Patatas Bravasta ja Aiolia, tai Asian Meatballs with Noodles - no tietysti se on mukavaa syödä ja unelmoida, jostain eksoottisesta mutta tämä on rikkaan suomen kielemme köyhdyttämistä vierasperäisellä sanahelinällä.
Kirjoituksen tekniset tiedot
Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 480 otsikot mukaan luettuna.
