Seurailen politiikkaa sekä sen vanaveressä hengailevia ns. ”asiantuntijoita”, joka ehkä on jo tullut ilmiselväksi näistä kirjoituksistani. Olen ottanut tavakseni seurata toisella korvalla Ylen aamulähetyksen perjantaina lähetettävää Jälkiviisaat-ohjelmaa. Jälkiviisaissa oli perjantaina (8.10.) aiheina hallituksen uusi työnhaun malli, kannabiksen dekriminalisointi ja Pandoran paperit. Keskustelijoina olivat viestintäyrittäjä Jan Erola, vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard sekä kielitieteilijä Janne Saarikivi. Korvani särähtelivät kun K. Hazard veti yhteen häpeämättömästi hallituksen uuden työhaun mallin sekä Pandoran-paperit.
Seurailen politiikkaa sekä sen vanaveressä hengailevia ns. ”asiantuntijoita”, joka ehkä on jo tullut ilmiselväksi näistä kirjoituksistani. Olen ottanut tavakseni seurata toisella korvalla Ylen aamulähetyksen perjantaina lähetettävää Jälkiviisaat-ohjelmaa.
Jälkiviisaissa oli perjantaina (8.10.) aiheina hallituksen uusi työnhaun malli, kannabiksen dekriminalisointi ja Pandoran paperit. Keskustelijoina olivat viestintäyrittäjä Jan Erola, vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard sekä kielitieteilijä Janne Saarikivi.
Korvani särähtelivät kun K. Hazard veti yhteen häpeämättömästi hallituksen uuden työhaun mallin sekä Pandoran-paperit. Mitä näillä on tekemistä keskenään yhteiskunnasamme? Se ei ole vielä selvinnyt minulle, mutta minä olen vain näitten hassunhauskojen henkilöiden seuraaja.
Olen joskus arvostanut Hazardin kirjoituksia ja hyvänä Ylen Pyöreän Pöydän keskustelijana mutta nyt kyllä meni puheenvuoro rimanalta kuin pyryhaukka sekä hasardiksi (Urbaanisanakirja; ihminen, joka luo ympärilleen hämmennystä). Ihme ja kumma mistä Yle on löytänytkin nämä pöyhkeilevät kaakattajat Jälkiviisaisiinsa. Aiheiden keskustelutaso oli tässä lähetyksessä kuin kyläjuoruilijoiden kaakatusta.
Olen olettanut, että näissä ohjelmissa keskustellaan tosiasioitten pohjalta sekä sen mausteena ovat osallistuvien perustellut näkemykset käsiteltävään aiheeseen. Nyt näytti menevän Amerikan malliin, jossa tv:n keskusteluohjelmat, ovat suurentelua ja paisuttelua sekä niissä livetään tosiasioista. En ihmettele sitä, että luottamus julkiuudessa liikkuvien asioitten oikeellisuuteen karisee kun, joka tuutista suolletaan mitä merkillisiä väittämiä kuten aikaisemmin mainitsin vääristelemällä asioitten oikeaa laitaa.
Enemmän asiaa mietittäessä luisutaan filosofian hetteikköön, jolloin muodostuu kysymys mikä on totuus kullekin ihmiselle. Jotkut ovat tiedeuskovia ja toiset rämpivät salaliittoteoria uskomuksissa kuten on nähty mm. koronaepidemian aikana. Minä luulen, ettei yhtä oikeaa totuutta olekaan vaan totuus liikkuu jossain siinä välillä. Ihmisellä on tapana aina lisätä ”totuuteen” elämänkokemuksiaan kuten minä tässä kirjoituksessa.
Kirjoituksen tekniset tiedot
Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 244 otsikko mukaan luettuna.
