Suomalaiseen mediakulttuuriin on rantautunut amerikkalainen tapa kohauttaa erilaisilla asioilla kuten sillä, että pääministeri Marinin näkyy erilaisella tavalla julkisuudessa kuin pukuherrat. Julkisissa keskusteluohjelmissa siten, toimittajat tai muut tampiot kälättävät aiheesta kuin aiheesta Ylen aamu ohjelmissa ja luulevat olevansa käyttäytymistieteilijöitä. Ylen aamussa riittää näitä ohjelmia jokaiselle aamulle. Erityisiä itkuvirren laulajia ovat esittävän kulttuurin edustajat totta on, että työtilaisuudet menivät, kun koronaepidemia iski päälle.
Suomalaiseen mediakulttuuriin on rantautunut amerikkalainen tapa kohauttaa erilaisilla asioilla kuten sillä, että pääministeri Marinin näkyy erilaisella tavalla julkisuudessa kuin pukuherrat. Julkisissa keskusteluohjelmissa siten, toimittajat tai muut tampiot kälättävät aiheesta kuin aiheesta Ylen aamu ohjelmissa ja luulevat olevansa käyttäytymistieteilijöitä.
Ylen aamussa riittää näitä ohjelmia jokaiselle aamulle. Erityisiä itkuvirren laulajia ovat esittävän kulttuurin edustajat totta on, että työtilaisuudet menivät, kun koronaepidemia iski päälle. Kysyä sopii olisiko itkuvirren laulajilla kivaa nyt, jos epidemian aikana olisi voinut hengailla konserteissa ja muissa lilluttelu veisuissa ja kansaa olisi laonnut koronan kouriin. He ovat ottaneet tietoisen riskin, yrittäjinä, kulttuuriesityksistään niin, että jonain päivänä esitykset ovat tappiollista toimintaa tai työt lähtevät alta niin kuin muillakin työläisillä.
Olisiko keikkarahoista ollut syytä laittaa työttömyyskassaan killinkejä pahan päivän varalle. Eräitten lähteiden mukaan julkisen sektorin tuet ovat n. miljardieuroa vuodessa verorahoitteisena eli minä ja sinä subventoimme verorahoistamme mm. herraskaisten helsinkiläisten kulttuuririentoja. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan mäkätykseen siitä, että kuinka huonosti meillä menee joka saralla esittävässä taiteessa, kuitenkaan nämä ”asiantuntijat” eivät esitä mitään konkreettista tilanteen parantamiseksi muuta kuin, että valtion rahahanat auki.
Suomen on tullut ns. analyysi toimittajien joukko, jotka laukovat julkisuudessa olevien politiikan tekijöiden näkemyksistä ja tekemisistä mielipiteitään; kysyä voi edustavatko ne edustamansa median journalistista linjaa vai ovatko he omina itsenään paukuttamassa henkseleitään. Mielestäni maailmassa on oikeitakin yhteiskunnallisia asioita, joita olisi syyttä tuoda esiin mediavälineissä kuin keskittymällä politikkojen Instagram päivityksiin tai muuhun sellaiseen. Mielestäni pintajournalismi kuuluu Seiska-lehden repertuaariin ja arvostetut mediatalot käsittelevät todellisia yhteiskunnallisia asioita.
Kirjoituksen tekniset tiedot
Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 240 otsikko mukaan luettuna.
