Seurasin lauantaina (4.12.) mielenkiintoista tiededokumenttia Yle tv:n Prisma- sarjasta Digitaalinen lapsuus. Dokumentti luotasi lasten ja nuorten ns. ruutuaikaa tai ajattomuutta älylaitteilla, joita on annettu heidän käyttöönsä. Näyttää sellaiselta, että ns. älypuhelin riippuvuus on kansainvälinen ilmiö. Dokumentissa esiintyneiden tutkijoiden mukaan älypuhelinten käyttöaika vaikuttaa käyttäjänsä mielenterveyteen ja oppimiseen sekä sosiaalisiin taitoihin kielteisesti, jos he ovat useita tunteja päivässä ruudun ääressä. Tutkijoiden mukaan älylaitteista riippuvaisuus voidaan verratta huumaavien aineiden käyttöön. Jatkuva laiteriippuvuus surkastuttaa mm. sosiaalisia taitojamme.
Seurasin lauantaina (4.12.) mielenkiintoista tiededokumenttia tv:n Prisma- sarjassa Digitaalinen lapsuus. Dokumentti luotasi lasten ja nuorten ns. ruutuaikaa tai ajattomuutta älylaitteilla, joita on annettu heidän käyttöönsä. Näyttää sellaiselta, että ns. älypuhelin riippuvuus on kansainvälinen ilmiö.
Dokumentissa esiintyneiden tutkijoiden mukaan älypuhelinten käyttöaika vaikuttaa käyttäjänsä mielenterveyteen ja oppimiseen sekä sosiaalisiin taitoihin kielteisesti, jos he ovat useita tunteja päivässä ruudun ääressä. Tutkijoiden mukaan älylaitteista riippuvaisuus voidaan verratta huumaavien aineiden käyttöön. Jatkuva laiteriippuvuus surkastuttaa mm. sosiaalisia taitojamme sekä aivojemme toimintaa.
Olen entisessä työssäni törmännyt ilmiöön, kun työkavereina on ollut opiskelijoita ja muita nuoria niin kahvipöytään istuessamme he aloittivat ruutujensa selaamisen heti, näin tapahtui koko kahvitauon ajan. He ikään kuin piiloutuivat ruutujensa taakse, ettei tarvitsisi jutella niitä näitä pöydässä olijoiden kanssa.
Älylaitteissa olevat pelit sekä sosiaaliset mediat yms. on tehty niin koukuttaviksi, että tarkkailemme niitä koko ajan mitä niissä tapahtuu. Itse olen pyristellyt irti mm. Facebookista käyn siellä vain päivittämässä kahden yhdistyksen sivuja ja joskus katson ilmoituksen katsojalukuja. Sen sijaan olen aktiivinen Instagramissa, kun julkaisen siellä toisen harrastukseni tuotoksia eli valokuvia. Instagramin käytössäni olen huomannut sen, että saatan selailla Instagramia ja samalla toisella silmällä katsoa tv:n tarjontaa.
Ajat ovat muuttuneet minun lapsuudessani ei ollut televisioita eikä edes lankapuhelimia näin ollen tekeminen tarve piti purkaa kymmenen tikkua laudalla peliin tai muihin ulkona tapahtuviin toimintoihin. Sanomatta selvää, että vanhemmat ovat kahden tulen välissä, kun nuoret "taistelevat" ruutuajasta heidän kanssaan.
Useimmat vanhemmat rajoittavat lastensa ja nuortensa älylaitteen käyttöä toki minulla ei ole laajaa kokemuksellista tietoa asiasta mutta olen ollut tilanteissa, jolloin nuoren vanhempi on sanonut, että nyt se laite kiinni. Nuori on sitten laittanut laitteen sammuksiin mutinoiden kera. Herää kysymys miten vanhemmat suhtatuvat lastensa älylaitteiden käyttöön. Jotkut seuraavat todennäköisesti lastensa laitteiden käyttöä ja jotkut suhtatuvat löysemmin asiaan.
Meidän koukuttavasta älylaite huomiosta on kovakilpajuoksu eri sen ohjelma-alustoissa käynnissä ja mikäli edellä mainittuun tiededokumenttiin on uskomista niin kilpajuoksu meidän huomiostamme vain kiihtyy. Aiheuttaen sen, että nuorten sekä lapsien aivoissa tapahtuva kehityskulku kapenee ja sosiaaliset taidot ovat olemattomia. Joka johtaa siihen, että kyky ymmärtää toista ihmistä on olematonta ja voi johtaa ristiriita tilanteisiin yhteisöjen etujen kanssa. Mielenkiitoinen tiededokumentti oli Digitaalinen lapsuus. Sen kannattaa katsoa täältä, jos heräsi kiinnostus dokumenttia kohtaan. Se avaa ajatuksiamme uusille poluille.
Kirjoituksen tekniset tiedot
Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 352 otsikko mukaan luettuna.
