”Kunnianarvoisa” Yle on nyt selvittänyt Suomen pääministerin, Marinin, luotetut lähipiiriläiset, joiden kanssa hän keskustelee päätöksiin liittyvistä kysymyksistä. Haastatellut ”syväkurkut” (tark. mm. henkilöitä, joilla yksityiskohtaista tietoa jostakusta asiasta) ovat arvioineet hänen toimintaansa yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Voi kysyä ketä tällainen journalismi palvelee, jota Yle myös nyt harjoittaa? Tällaisessa jutuissa haiskahtaa aina ns. keltaisen lehdistön juorukirjoittelu, jolla myydään lehteä tai klikkauksia.
”Kunnianarvoisa” Yle on nyt selvittänyt Suomen pääministerin, Marinin, luotetut lähipiiriläiset, joiden kanssa hän keskustelee päätöksiin liittyvistä kysymyksistä. Haastatellut ”syväkurkut” (tark. mm. henkilöitä, joilla yksityiskohtaista tietoa jostakusta asiasta) ovat arvioineet hänen toimintaansa yhteiskunnallisissa kysymyksissä.
Voi kysyä ketä tällainen journalismi palvelee, jota Yle myös nyt harjoittaa? Tällaisessa jutuissa haiskahtaa aina ns. keltaisen lehdistön juorukirjoittelu, jolla myydään lehteä tai klikkauksia. Se tiedetään, että suomalaisessa mediassa on ankara kilvoittelu klikkijournalismin (nettijutuissa; kuinka monta kertaa juttu avataan siitä, tehdään päätelmiä ihmisten media kiinnostuksesta) saralla.
Jokaisessa työyhteisössä on henkilöitä tai työntekijöitä, joiden kanssa tullaan ns. ”juttuun” sekä keskustellaan työn tai töitten sujumisesta sekä jopa kysellään neuvoja. Siinä minusta ole sen ihmeellisempää - käsittääkseni. Minua ei erityisesti kiinnosta se, että kenen kanssa presidentti ja hallituksen ministerit keskustelevat. Selvää on, että jokainen yksilö keskustelee asioista enemmän tai vähemmän jonkun kanssa saadakseen näkemyksilleen tai päätöksilleen tukea.
Aivan tavallisessa elämässämme me teemme kymmeniä ellei satoja päätöksiä elinpiiriimme kuuluvista asioista. Se on toinen juttu ovatko ne oikean suuntaisia niin se on myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vain jälkikäteen voimme arvioida, menikö kaikki ns. putkeen. Siinä vaiheessa järkevä ihminen nöyrtyy ja myöntää virheratkaisunsa kuten pääministeri teki taannoisessa ”kohu-uutisten sarjassa”, joka oli median ja ”yleisön” kampitusyritys yhteiskunnallisen päätöksenteon huipulla olevasta henkilöstä.
Tällaisia kampitusyrityksiä ovat kohdanneet monet muutkin politiikan ytimessä olevat henkilöt kuten ex-pääministeri Matti Vanhanen lauttakasajupakassa tai ihmissuhde kiemuroissaan (kuka muistaa vielä?). Toivoa sopii, että tällaiset henkilöt muistetaan yhteiskunnallisesta työstään eikä jostain biletyksistä tai ihmissuhteista. Se olisi kohtuuton vääryys näitä henkilöitä kohtaan jos heidät muistettaisiin vain jostain kohusta, joka on synnytetty joko tietoisesti tai tahattomasti.
Se on selvää, että demokratiassa, yhteiskunnallisten asioitten päättäjät joutuvat sietämään asiallista kritiikkiä tai tahallista asioitten vääristelyä mutta kohtuus kaikessa. Itseltään kukin voisi kysyä mihin saakka sietäisi tahallista nälvimistä ja ottaisi ns. kuraa niskaan, jotka eivät ole totuuden mukaisia. Mikä se totuus sitten erilaisissa asioissa on, niin siitä on jokaisella todennäköisesti aivan varmasti omanlainen käsityksensä.
Kirjoituksen tekniset tiedot
Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 304 otsikko mukaan luettuna.
