Olivatko Suomen eduskuntavaalit ns. demokratian ”riemujuhla”? Joo ja ei kun 72 prosenttia suomalaista vaivautui ääniuurnalle. Se on selvää, ettei vaaleissa koskaan päästä sataan prosenttiin demokratioissa mutta jos lähelle sitä sen pitäisi olla tavoiteltavaa. Äänestämättä jättämiseen on moninaiset syyt, joita en nyt lähde perkaamaan tässä kirjoituksessa.
Kiinnitin muutamaan seikkaan huomioita vaalitapahtumissa sekä sen jälkeen. Vaalidraaman kaarena oli se, että ehdokkaista tai heidän esille nostamistaan asioista käytettiin ilkeää kieltä sosiaalisessa mediassa sekä julkisissa puheissa. Sivistyneeltä vaaliväittelyltä tai perustelluilta vastanäkemykseltään ne olivat puutteellisia.
Olivatko Suomen eduskuntavaalit ns. demokratian ”riemujuhla”? Joo ja ei kun 72 prosenttia suomalaista vaivautui ääniuurnalle. Se on selvää, ettei vaaleissa koskaan päästä sataan prosenttiin demokratioissa mutta jos lähelle sitä sen pitäisi olla tavoiteltavaa. Äänestämättä jättämiseen on moninaiset syyt, joita en nyt lähde perkaamaan tässä kirjoituksessa.
Kiinnitin muutamaan seikkaan huomioita vaalitapahtumissa sekä sen jälkeen. Vaalidraaman kaarena oli se, että ehdokkaista tai heidän esille nostamistaan asioista käytettiin ilkeää kieltä sosiaalisessa mediassa sekä julkisissa puheissa. Sivistyneeltä vaaliväittelyltä tai perustelluilta vastanäkemykseltään ne olivat puutteellisia.
Vaalienvoittaja, Kokoomuksen, Orpo ryhtyy nyt hallitustunnustelijaksi kuten tapana on suomalaisessa demokratiassa. Monet ovat veikkailleet, että hallituksen muodostaminen on kivikkoinen tie ja ehkä juhannuksena maassa on poliittinen hallitus. Kivikkoiseksi hallituksen muodostamisen tekee se, että Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat monista kysymyksistä (työperäinen maahanmuutto, EU-kysymykset, ilmastokysymykset jne.) kaukana toisistaan kuin itä on lännestä mutta monista asioista oikeistopuolueet ovat samanmielisiä kuten työmarkkina-asioista niiltä osin kuin ne kuuluvat hallitukselle sekä eduskunnalle.
Vaalien jälkeisen hallituksen syntyminen merkitsee sitä, että kaikkien pitää käännellä viuhuen ns. poliittista takkiaan myös Perusuomalaisten. Vaalien jälkeen kolmannen vaalivoittajan SDP:n puheenjohtaja ilmoitti väistyvänsä puheenjohtajan paikalta seuraavassa puoluekokouksessa syksyllä.
Siitä lähti heti valistuneet arvailut, että hän teki mm. puolueelleen palveluksen, kuten tunnettua, Marin ja Orpo, ovat sangen erimielisiä maailman menosta. Niin, että Orpon olisi helpompi synnyttää mahdollinen sinipunahallitus ellei porvaripuolueet taivu Orpon hallitustuskille niin, että maahan syntyisi enemmistöhallitus. Jaakobin painin joka tapauksessa hän joutuu käymään hallitustavoitteistaan vaikka hallitusruletissa olisi mikä puolue tahansa.
Ei voi tietää mitä Marinin päätös luopua eturivistä puheenjohtajana oikeasti sisältää sen tietää vain hän itse ja lähipiiri. Kohtuuttomasti häntä on myllytetty lehdistössä, sosiaalisessa mediassa, poliittisten vastustajien toimesta ja muissa yhteyksissä.
Olen kysynyt itseltäni sitä entä jos pääministerin paikalla olisi ollut nuorimies olisiko hän saanut lokaa niskaan näin kohtuuttomasti kuten Marin on saanut. Hyvin hän on kuitenkin taakan kantanut vaikka samalla iski pandemia suomalaisten niskaan ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan sekä energiakriisi tuli päätöspöydälle tilaamatta että pyytämättä. Hänellä on myös oikeus ihmisenä tehdä sellaisia ratkaisuja poliittisesta urastaan kuin muillakin yhteiskunnallisilla päättäjillä siihen ei pitäisi kenellekään olla nokankoputtamista.
Kirjoituksen tekniset tiedot
Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 364 otsikko mukaan luettuna.
