Suomalainen trubaduuri Sepi Kumpulainen esitti aikoinaan laulelman ”Armotonta menoa” se tuli julkisuuteen vuonna 1991. Laulun sanat esiintyvät myös
”Armotonta menoa dokumentissa hoivatyön lauluja” kukapa olisi uskonut vielä silloin (1990-luvulla), että hoivapalvelut kriisiytyvät 2000 luvun hyvinvointi Suomessa. Dokumentti paljasti karulla tavalla mitä siitä seuraa, kun hoivatyö muutetaan markkinaehtoiseksi tulos tai ulos periaatteelle. Lisäksi suurten ikäluokkien ylle langetettiin
”kestävyys vaje”- kirous ja sitä peilataan nyt valtiontalouden säästökohteena.
Suomalainen trubaduuri Sepi Kumpulainen esitti aikoinaan laulelman ”Armotonta menoa” se tuli julkisuuteen vuonna 1991. Laulun sanat esiintyvät myös ”Armotonta menoa dokumentissa hoivatyön lauluja” kukapa olisi uskonut vielä silloin (1990-luvulla), että hoivapalvelut kriisiytyvät 2000 luvun hyvinvointi Suomessa.
Dokumentti paljasti karulla tavalla mitä siitä seuraa, kun hoivatyö muutetaan markkinaehtoiseksi tulos tai ulos periaatteelle. Lisäksi suurten ikäluokkien ylle langetettiin ”kestävyys vaje”- kirous ja sitä peilataan nyt valtiontalouden säästökohteena.
Hoivatyön kriisin pulpahtaessa julkisuuteen kaikki poliittiset puolueet kommentoivat asiaa pääuutislähetyksissä värisevällä äänellä, että ongelmat tulee korjata hoiva-alalla pikaisesti. Mitä sitten on tapahtunut ei oikeastaan mitään muuta kuin räikeimpiä epäkohtia on siistitty. Kohun syntyessä asia oli julkisuudessa näkyvästi esillä mutta nyt se on vaiettu kuoliaaksi ja uusia aiheita media tuuttaa ihmisten mieliin.
Yksityisen hoiva-alan etujärjestö Hyvinvointiala Halin työmarkkinapomo kehtasi sanoa suorassa tv-lähetyksessä, että hoitajat vain juttelevat mukavia vanhuksien kanssa, kun heidän etujärjestönsä vaati samaa palkankorotusta kuin julkisella puolellakin maksetaan. Kyseinen työmarkkinajohtaja on täysin ulapalla siitä todellisuudesta, joka Suomen vanhustyönyksiköissä valitsee.
Itse olen jo sen ikäinen, että olen poliitikkojen sekä politisoituneen valtiovarainministeriön virkamiesten mielestä kestävyysvaje. Olen mietiskellyt, että kohtalaisen kuntoni puolesta voisin köpötellä vielä jonkun vuoden elävien kirjoissa niin ettei tarvitsisi tukeutua vanhustyöpalveluihin ja toiveeni on, että ”saisi kaatua suorilta jaloiltaan”. Toiveet ovat toiveita eivätkä ne tuppaa aina läheskään toteumaan.
Hirvittävältä tuntuu, jos joutuu sellaisiin olosuhteisiin, josta kertoo kriisiytynyt vanhustyöpalveludokumentit sekä julkisuuteen jäävuoden huippuna nousseet epäkohdat. Siinä ei ole enää elämän kunnioituksesta kysymys vaan silkasta tulos tai ulos mentaliteetista yksityisissä hoiva-alan yrityksissä sekä julkisen vanhustyön osalta. Ihmetellä saa, että lukuisat Suomen eläkeläisjärjestöt eivät ole tehneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kantelua koska kyseessä on vakava ihmisoikeuksien rikkominen mitä tapahtuu vanhustyönpalveluissa.
Kirjoituksen tekniset tiedot
Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 262 otsikko mukaan luettuna.
